Christine Lagarde varoittaa: yritysten kestävyysraportointi on kriittistä myös EKP:lle

Euroopan keskuspankin (EKP) pääjohtaja Christine Lagarde lähetti elokuun puolivälissä kirjeen europarlamentaarikoille, jossa hän ottaa kantaa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin rahapolitiikkaan ja erityisesti EKP:n vakuusjärjestelmään. Kirje antaa mielenkiintoisen näkymän siihen, miksi yritysten kestävyysraportoinnilla on merkitystä myös keskuspankin näkökulmasta.

Ilmastonmuutos osana EKP:n mandaattia
Lagarden mukaan ilmastonmuutoksella ja luontokadolla on syvälliset vaikutukset hintavakauteen ja koko rahoitusjärjestelmään. EKP:n ensisijainen mandaatti, hintavakauden turvaaminen, edellyttää, että nämä riskit huomioidaan rahapolitiikassa ja vakuuskehikossa. Kyse ei siis ole vain ympäristöpoliittisesta tavoitteesta, vaan välttämättömästä riskienhallinnasta.

Konkreettisia toimia jo tehty
Kirjeessä Lagarde listaa useita toimia, joilla eurojärjestelmä on viime vuosina vahvistanut ilmastoriskien huomiointia:
• Kansalliset keskuspankit ovat vuoden 2024 lopusta lähtien ottaneet ilmastoriskit huomioon vakuuksien luottokelpoisuusarvioissa.
• EKP hyväksyi jo vuonna 2021 kestävyystavoitteisiin sidotut joukkovelkakirjat vakuuksiksi.
• Vuonna 2026 käyttöön otetaan niin sanottu ilmastokerroin (climate factor), jonka avulla yritysten liikkeeseen laskemien arvopaperien vakuusarvoa voidaan alentaa toimialan, liikkeeseenlaskijan ja arvopaperikohtaisten tietojen perusteella. Tavoitteena on suojata EKP:n tasetta vihreän siirtymän epävarmuuksilta.

Tiedon merkitys
Lagarde korostaa, että EKP tarvitsee laadukasta ja kattavaa yritystason dataa ilmastoriskien arvioimiseksi. Ilman riittävää tietoa keskuspankin mahdollisuudet hallita taseriskejä ja pitää rahapolitiikan työkalut uskottavina heikkenevät.

Huoli Omnibus-esityksestä
Kirjeessä Lagarde nostaa esiin erityisen huolen: Euroopan unionin käsittelyssä oleva Omnibus-esitys muuttaisi kestävyyttä koskevia raportointi- ja huolellisuusvelvoitteita (CSRD ja CSDDD). Jos raportointivelvoitteiden laajuutta kavennetaan, yrityksiltä saataisiin vähemmän dataa. Tämä heikentäisi EKP:n mahdollisuuksia arvioida ilmastoriskejä vakuuskehikossa ja rahapolitiikassa.
Lagarden viesti on selvä: kestävyysraportoinnin laajuuden pienentäminen saattaisi lyhyellä aikavälillä vähentää yritysten hallinnollista taakkaa, mutta samalla se voisi lisätä koko eurojärjestelmän taloudellisia riskejä.

Johtopäätös
Kirje osoittaa, että kestävyysraportointi ei ole vain yritysten ja sijoittajien välinen kysymys. Se liittyy suoraan myös keskuspankin kykyyn turvata hintavakaus ja hallita rahoitusjärjestelmän riskejä. Christine Lagarden näkemyksen mukaan on ratkaisevan tärkeää, että EU löytää tasapainon: raportointivaatimusten on oltava kohtuullisia, mutta samalla niin kattavia, että ne turvaavat koko talousjärjestelmän vakauden.