Eikö pakollinen kestävyysraportointi loppunutkaan?

Kyllä, pakollinen kestävyysraportointi on monien yritysten osalta ”jäähyllä” kunnes raportoinnin vaateita on kevennetty ja hiottu, mutta moni yritys edelleen törmää sisällöllisesti samoihin asioihin, kun heidän päämiehensä kysyy niitä asioita, joita kysytään kestävyysraportoinnissa.

Arvoketjun vaateista johtuva ”pakollinen” raportointi.

Syy on pääsääntöisesti se, että suurimpien yritysten velvollisuus kestävyysraportin tekemiseen on pysynyt ennallaan. Tällöin yhtiöt, jotka toimivat alihankintaketjussa, joutuvat käytännössä kestävyysraportoinnin piiriin, koska päämies on velvollinen raportoimaan myös käyttämiensä alihankkijoiden kestävyysraportoinnin piiriin kuuluvista vaikutuksista (kuten esim. Scope 3- CO2 -päästöt). Tätä asiaa ei muuta se, että alihankkijana toimivalla yrityksellä itsellä ei ole juridista velvoitetta tehdä kestävyysraporttia.

Voiko päämiehen kestävyysraportointiin liittyvistä tietopyynnöistä kieltäytyä?

Tietenkin voi kieltäytyä, mutta sillä voi olla isoja taloudellisia seurauksia. Jos päämiehelle ei pysty toimittamaan heidän tarvitsemiaan tietoja, niin asiakassuhde on todennäköisesti katkolla tai toimii esteenä uuden asiakassuhteen syntymiselle.
OP:n viimeisimmän suuryritystutkimuksen (2025) mukaan vastuullisuuteen liittyvä alihankkijoiden pudotuspeli näyttää olevan käynnissä, sillä 43,8 % suomalaisista suuryrityksistä ilmoitti aikovansa vaihtaa toimittajiaan vastuullisuusvelvoitteiden takia. Suurinta uudistuspaine oli teollisissa yrityksissä, joista lähes 95 % kokee vastuullisuusvaatimusten uudistuspaineet merkittävinä.