Antibiootti- tai mikrobilääkeresistenssi tarkoittaa vastustuskykyä sellaisia lääkkeitä vastaan, joilla hoidetaan bakteerien tai muiden mikrobien (loisten, virusten, sienten) aiheuttamia tauteja. Noin 700 000 ihmistä kuolee maailmassa vuosittain antibioottiresistenssin vuoksi (25 000 EU:ssa), ja vuoteen 2050 mennessä luvun pelätään nousevan suuremmaksi kuin syövän aiheuttamien kuolemien. Vertailun vuoksi, COVID-19 -tautiin on kuollut tähän mennessä noin 400 000 ihmistä.
Suomessa lihateollisuuden mikrobilääkkeiden käyttö on ollut aina vähäistä verrattuna muihin EU-maihin. Syitä tilanteeseen on Suomen maantieteellinen syrjäisyys, joka vähentää eläinliikenteen määrää verrattuna Keski-Eurooppaan, tilojen etäisyydet toisistaan sekä Suomen ankarat talvet, jonka vuoksi tuotantoeläimillä on käytössään eristetyt karjasuojat.
Toimiala on myös omilla toimillaan pyrkinyt ennaltaehkäisevään eläinhuoltoon ja yksilölliseen lääkintään: Suomessa eläimille annetuista antibiooteista yli 60 % on yksilöpohjaisia, kun Euroopassa yli 90 % lääkkeistä annetaan suoraan rehun ja veden mukana koko tuotantoeläinpopulaatiolle. Yksilölääkintää on tukenut suomalainen lainsäädäntö, joka on ollut antibioottien suhteen erittäin tiukkaa muuhun Eurooppaan verrattuna.
Parempaa kohti ollaan menossa, mutta kovin pienin askelin. EU hyväksyi vuonna 2019 uuden eläinlääkeasetuksen (EU) 2019/6, jonka avulla pyritään kontrolloimaan mikrobilääkkeiden käyttöä. Asetus on osa isompaa säädöskokoelmaa (direktiiviä), jonka valmistumisesta ei ole vielä tietoa ja asetuksenkin voimaanastuminen tapahtuu vasta vuonna 2022, jättäen edelleen varsinaisen antibioottikontrollin kansallisen lainsäädännön varaan.
Lainsäädäntö näyttää olevan vastuullisuuden suhteen, jälleen kerran, hidas ja jäykkä työkalu. Vaikka tosiasiat tunnustetaan (blogin ensimmäinen kappale on suora lainaus EU:n sivuilta), niin mitään ei tapahdu. Vaikuttava vastuullisuus lähteekin yritystasolta. Jotta voitaisiin varmistaa kuluttajille turvallinen ruoka, on antibioottiresistenssiäkin vastaan taisteltava ensisijaisesti ruuan arvoketjun hallinnan kautta. Tässä teollisuus on tärkein osa. Samalla arvoketjun johtaminen avaa suomalaiselle elintarviketeollisuudelle merkittävän kilpailuedun Euroopassa.
Nyt jos koskaan olisi aika kertoa muiden jäsenvaltioiden kuluttajille sekä antibioottiresistenssin uhista ja mahdollisuuksista torjua niitä. Ratkaisu on suomalaisen elintarviketeollisuuden toimintatavoissa. Tämän koronavuoden jälkeen uskoisin, että Euroopassa on merkittävä määrä ihmisiä, jotka arvostavat puhdasta ruokaa ja omaa terveyttään. Kerrotaanpa siitä vastuullisesti.
