Järjestäytymisaste on Suomessa tippunut alle 60 % ja jatkaa laskua edelleen.
Työ ja elinkeinoministeriön (TEM) 2023 julkaiseman tutkimuksen mukaan palkansaajien järjestäytymisaste oli vuoden 2021 lopussa vajaat 55 %. Vuonna 2013 järjestäytymisaste oli 67 %. Joillain aloilla järjestäytymisaste on tippunut jo 40 % pintaan. Jatkuessaan järjestäytymisasteen lasku johtaa yhä useammalla alalla yleissitovista työehtosopimuksista luopumiseen ja työehdoista sopiminen siirtyy enenevässä määrin työpaikkatasolle.
Palkansaajien tietoisuus ay-liikkeen merkityksestä on heikko
Suomessa on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä, mitkä kaikki edut ja työelämän pelisäännöt perustuvat ammattiliittojen solmimiin työehtosopimuksiin (TES). Monien etujen kuvitellaan perustuvan lainsäädäntöön. Yleisimpiä harhaluuloja lienevät minimipalkat, palkallisen sairausloman sekä palkallisten lomien kesto – kaikki työehtosopimusten tuomaa. Koska ihmisillä on puutteellinen ja vääristynyt kuva ammattiliittojen merkityksestä, niin jäsenyyden tärkeys ei hahmotu heille. Kun merkitystä ei koeta, niin kiinnostus liittyä on matala. Jos ei ymmärrä, mitä kaikkea liiton neuvottelema TES tuo palkansaajalle, niin on vaikeaa perustella itselleen, miksi olisi valmis maksamaa joka vuosi 300–400 euroa jäsenmaksua.
Ulkopuolelta ei tule apua
Välillä näkee ehdotuksia, että koulujen yhteiskuntaopin tunneilla pitäisi saada opetusta järjestäytymisestä ja ammattiliitoista, jotta nuorilla olisi käsitys, miksi kannattaa liittyä ammattiliittoon. Ikävä kyllä koululaitos tai Yleisradio ei tule ottamaan koppia ja hoitaisi suomalaisten valistamisen järjestäytymisen ja työehtosopimusten merkityksestä.
Ainoita ratkaisuja jäsenkadon kääntämiseen on, että ammattiliitot tarttuvat asiaan moninkertaisesti voimakkaammin kuin nyt ja toteuttavat jatkuvaluonteista viestintää pitkäaikaisella sitoutumisella. Vasta, kun liittojen ja TES merkitys ymmärretään selkeästi laajemmin kuin nyt, niin tulevat jäsenhankintakampanjat kantavat kunnolla hedelmää.
