Politiikaksihan se meni. Noin neljänsadan pykälän kokoinen uudistettu MRL on sen kokoinen järkäle, että sopua sen suunnasta ei poliitikoille syntynyt, joten 800-sivuinen lakiesitys lähti lausuntokierrokselle virkamiesvalmisteluna. Ja lausumista asiassa riittää, sillä lain vaikutus suomalaiseen ympäristöön ja rakentamiseen on jättimäinen.
Vaikka lain tarkoituksena oli selventää rakentamiseen liittyvää byrokratiaa ja lupaviidakkoa, niin välttämättä näin ei tule käymään. Poliittista riitaa ovat valmistelussa ylläpitäneet erityisesti vihreät ja keskusta, joista ensimmäinen on painottanut luonnonsuojelua ja ympäristöministeriön kantaa ja jälkimmäinen MMM:n tulkintaa. Uuteen lakiin on tuotu uusia termejä, kuten viherrakenne, jolla tarkoitetaan ekosysteemejä, joita voitaisiin suojella vaikka luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Miten tällaisiin alueisiin jatkossa voitaisiin esimerkiksi rakentaa kulkuväyliä tai LVIS-infraa, on tulkinnanvaraista.
Rakentamisen laadun ja vastuullisen rakentamisen kannalta merkittävin muutos koskisi rakentajan virhevastuun kirjaaminen lakiin: nykyisellään virhevastuuta ei laissa ole. Vastuun kesto olisi viisi vuotta. Vastuullisen rakentamisen edistämiseksi rakennuksen suunnitteluun kuuluisi jatkossa hiilijalanjälkilaskenta ja rakennuksen elinkaaren mallintaminen.
Koska lain valmistelu on ollut tämän vuoden aikana erityisen nihkeää, niin sen perusteella laki tulisi voimaan vasta vuonna 2024. Tämä antaa aikaa rakennusalalle sopeutua tulevaan, mutta samalla se luo aikaansa seuraaville yrityksille mahdollisuuksia kilpailuedun synnyttämiseen, erityisesti vastuullisen rakentamisen puitteissa. Otahan meihin yhteyttä, ja katsotaan, mitä voisimme yhdessä suunnitella paremman rakentamisen ja siitä viestimisen eteen.
