Ammattiliitoissa lienee arviolta noin 1,4 miljoonaa maksavaa jäsentä. Jos kukin heistä maksaa vaikka noin 350 € vuodessa, niin liittojen jäsenmaksutulot ovat n. 500 miljoonan euron luokkaa (josta pitänee vähentää työttömyyskassan osuus). Jos aktiivisella jäsenhankinnalla saataisiin vuosittain vaikkapa 7000 jäsentä enemmän kuin muuten olisi saatu, niin jo ensimmäisenä jäsenmaksuvuotena liittojen tulot olisivat kasvaneet n. 2,5 miljoonaa euroa. Kymmenen vuoden aikana ensimmäisen kampanjavuoden tuomat lisätulot olisivat jo 25 miljoonaa. Jos jäsenhankinta jatkuisi samanlaisin panostuksin kymmenen vuotta samanlaisella jäsenkertymällä, niin euroissa jäsenmaksutulojen kasvu olisi 140 miljoonan euron luokkaa.
Mikäli liittojen keräämästä n. 500 miljoonan euron jäsenmaksutulosta käytettäisiin jäsenhankintaan yhden prosentin verran joka vuosi (viisi miljoonaa euroa), niin kymmenen vuoden panostus olisi 50 miljoonaa, mutta kasvaneen jäsenmäärä tuomat jäsentulot olisivat nousseet n. 140 miljoonaa. Sanoisinkin, että jäsenhankintaa ei pitäisi kutsua menoksi, vaan tuloksi. Tietysti eri aloilla tilanne on hyvinkin erilainen. Jossain järjestäytymisaste on yli 90 % ja jollain aloilla alle 50 %. Siksi yhteiskampanjointi onkin vaikeaa, kun joidenkin liittojen potentiaalinen kasvuvara on niin erilainen. Oheinen suuntaa-antava laskelma kuitenkin kertoo, että jäsenhankintaan kannattaa panostaa kunnolla.
