Suomi elää viennistä. Tätä hokemaa on jo pitkään iskostettu suomalaisten mieliin. Muutama vuosi sitten aihetta laajennettiin työmarkkinaneuvotteluiden suuntaan toteamalla, että Ruotsin mallin mukaan vientialojen tulee määritellä palkkaneuvotteluiden palkkataso ja -katto. Uusimpana komponenttina kilpailukykypalettiin on tuotu paikallinen sopiminen.
Mitä työnantajat odottavat paikalliselta sopimiselta
Akava Works teki alkuvuodesta haastattelututkimuksen työnantajien piirissä siitä, mitä he odottavat paikalliselta sopimiselta. Palkkojen alentaminen nousi ylivoimaisesti keskeisimmäksi asiaksi. Tämä on palkansaajien kannalta hyvin yksipuolinen ja epäedullinen agenda paikallisen sopimisen kannustimeksi.
Ruotsissa kelluva kruunu helpottaa palkkaneuvotteluja
Suomalaisessa työmarkkinakeskustelussa viitataan usein siihen, miten Ruotsissa paikallinen sopiminen on helpompaa kuin Suomessa. Tosin viennin kilpailukykyä Ruotsissa tukee oma kelluva valuutta. Suomessa tällaista joustavuutta lisäävää elementtiä ei ole työmarkkinoiden käytössä. Tästä syystä työnantajat hakevat paikallisella sopimisella alaspäin suuntautuvaa palkkajoustoa, joka kompensoisi kelluvan kruunun.
Työehtosopimusten yleissitovuus palkka-alen esteenä
Pohjoismaissa työehtosopimusneuvottelut ovat keskeisin foorumi, jossa ammattiliitot ja työnantajaliitot sopivat palkoista ja työehdoista. Yleissitovat työehtosopimukset ovat järjestelmän kulmakivi, mikä tarkoittaa sitä, että kaikkien kyseisen toimialan yritysten tulee noudattaa sopimuksen vähimmäisehtoja. Tällä tavalla kaikilla yrityksillä on yhtäläinen kilpailuympäristö.
Jos yleissitovuus poistuisi, niin ne yritykset, jotka eivät sitoudu työehtosopimuksiin, voivat jättäytyä sopimuksissa määriteltyjen työehtojen ulkopuolelle (mm. lomarahat, sairausajan palkka, arkipyhät, sairaan lapsen hoito menettämättä palkkaa, korotetut ylityökorvaukset). Näiden yritysten ei tarvitsisi myöskään noudattaa minimipalkkoja, eikä ammattiliiton neuvottelemia palkkojen yleiskorotuksia.
Yleissitovuus luo yrityksille vakaamman kilpailuympäristön
Yritykset, joiden tuote- tai palvelukehitys on jäänyt jälkeen, voivat yleissitovuuden loputtua jättää noudattamatta työehtosopimusten minimitasoja ja hakea kilpailukykyä polkemalla palkkoja ja työehtoja. Työehtosopimuksia noudattavat yritykset taasen kokisivat joutuvansa epäoikeudenmukaiseen kilpailuasetelmaan, kun naapuri kilpailee heikennyksillä. Lopulta vaarana olisi sopimusjärjestelmän murentuminen ja samalla työmarkkinoiden ennustettavuus, vakaus ja työrauha katoaisivat.
Yleissitovuudesta irtoaminen laajemmassa mittakaavassa luo kansantaloudellisia ongelmia
Asunto- ja rahoitusmarkkinat kokisivat kolauksen, kun yhä harvempi palkansaaja uskaltaisi lainoittaa asunto- tai kulutushankintojaan epävarmoiksi muuttuneille palkkatuloilla.
Epävarman palkanmuodostuksen seurauksena on vaara, että kotimarkkinasegmentti taantuisi tai kasvu ainakin hidastuisi nykyisestä. Häviäjinä olisivat palkansaajat kautta linjan sekä suuri osa kotimarkkinayrityksistä. Palkkojen alentamiseen tähtäävän paikallisen sopimisen kerrannaisvaikutukset olisivat hyvin laajat, eivätkä kansantalouden kokonaisuuden kannalta suotuisia.
