Tietokirjailija Risto Isomäki maalaili kirjassaan ”Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen” piioksidiaerogeeleistä kuvan uutena Portlandin sementtinä. Piipohjaiset aerogeelit ovat maailman parhaita lämpö-, palo-, äänieristeitä samassa paketissa.
Kirjassa esitellään, miten muutama vuosi sitten Tampereen yliopisto testasi aerogeelinäytteitä. Testeissä yksi senttimetri aerogeeliä vastasi lämpöeristeenä noin 12 cm solumuovia. Ohuuden etuna on, että esim. olemassa olevien rakennusten lisäeristämisessä ei menetettäisi juurikaan rakennusneliöitä. Piipohjainen aerogeeli saattaisi vettä hylkivien ominaisuuksiensa ansiosta olla myös osaratkaisu rakennusten homeongelmiin.
Markkinat rakennusten jälkieristyksessä
Kirjassa myös viitataan, että joissain Euroopan unionin projekteissa on ehdotettu olemassa olevan rakennuskannan laajamittaista jälkieristystä piioksidiaerogeelin avulla. Isomäen mukaan tällä olisi huomattavasti suurempi merkitys rakennusten energiankulutukseen, kuin sillä, miten uusista rakennuksista tehdään energiapihejä. Keskeisenä syynä tähän on se, että Euroopan rakennuskanta uusiutuu hyvin hitaasti.
Esimerkiksi Ranskassa on ehdotettu noin 30 miljoonan asunnon jälkieristämistä piioksidiaerogeelillä. Ranskan CO2-päästöistä rakennusten lämmitys tuottaa arviolta n. 25 %. Tutkimusten mukaan 20 millimetrin paksuinen aerogeelihuopa tuottaisi keskimäärin 34 prosentin suuruisen energiansäästön.
Betonin syrjäyttäjä?
Isomäki kirjoittaa myös siitä, miten erilaisilla komposiittirakenteilla vahvistetut piioksidiaerogeelit (X-aerogeelit) voisivat korvata myös betonin rakennusmateriaalina. Parhaiden X-aerogeelien veto- ja puristuslujuudet ovat paljon parempia kuin betonilla, mutta aerogeelien leviämisen esteenä on toistaiseksi niiden korkea hinta.
Kirjailija kuitenkin huomauttaa, että piioksidiaerogeelit ovat 98-prosenttisesti pelkkää ilmaa ja loput ”hiekkaa”. Hinnanmuodostus ei siis perustu raaka-aineen saatavuudelle, vaan tuotantomäärille ja kysynnälle. Isomäen mukaan näillä aerogeeleillä on kolme merkittävää valmistajaa maailmassa, saksalainen Cabot sekä yhdysvaltalaiset Kalwall ja Aspen.
