SpaceX, ESG ja rahoituksen uusi todellisuus: edes maailman rikkaimman miehen yhtiö ei ole due diligencen ulkopuolella

SpaceX on poikkeuksellinen yhtiö. Se rakentaa avaruusteknologiaa, satelliitti-infrastruktuuria ja tulevaisuuden yhteyksiä mittakaavassa, johon vain harva yritys maailmassa pystyy. Sen perustaja Elon Musk kuuluu maailman rikkaimpiin ja vaikutusvaltaisimpiin henkilöihin. Yhtiön tarina kytkeytyy vahvasti teknologiseen edelläkävijyyteen, suuriin pääomatarpeisiin ja sijoittajien uskoon siitä, että tulevaisuuden infrastruktuuri rakentuu juuri tämänkaltaisten yhtiöiden varaan. Siksi SpaceX:n saama heikko ESG-arvio on kiinnostava myös suomalaisen yrityskentän näkökulmasta.

Eco-Businessin uutisen mukaan MSCI on antanut SpaceX:lle CCC-luokituksen, joka on MSCI:n ESG-asteikon alin mahdollinen taso. Arvio ei koskenut vain ympäristövaikutuksia, vaan erityisesti yhtiön altistumista taloudellisesti olennaisille ESG-riskeille ja sen kykyä hallita niitä. Uutisessa nostettiin esiin myös hallintotapaan liittyviä kysymyksiä, kuten Elon Muskille keskittyvä päätösvalta, osakerakenteen erityispiirteet ja sijoittajien mahdollisuudet valvoa yhtiön toimintaa.  Tämä on tärkeä havainto. Rahoittajan näkökulmasta ESG ei ole ensisijaisesti arvokeskustelua siitä, pidetäänkö yhtiöstä vai ei. Se on yhä useammin kysymys siitä, tunnistetaanko riskit, hallitaanko niitä ja pystytäänkö ne dokumentoimaan uskottavasti.
MSCI:n oma määritelmä tukee tätä tulkintaa. Sen ESG-luokitusten tarkoituksena on arvioida yhtiöiden kykyä selviytyä taloudellisesti olennaisista, toimialakohtaisista kestävyysriskeistä ja -mahdollisuuksista. Kyse ei siis ole hyväntekeväisyyspisteistä, vaan yhdestä sijoittajan riskianalyysin välineestä.

Eurooppalainen rahoitusjärjestelmä kysyy vastuullisuudesta enemmän kuin ennen

SpaceX:n tapaus kertoo laajemmasta muutoksesta. Eurooppalaisessa rahoitusjärjestelmässä vastuullisuustieto ei ole enää vain sijoittajaviestinnän koriste. Se on osa sijoituspäätösten, rahastoluokittelun, riskienhallinnan ja raportoinnin infrastruktuuria.
SFDR-asetus velvoittaa rahoitusmarkkinatoimijoita ja rahoitusneuvojia kertomaan, miten ne huomioivat kestävyysriskit sijoituspäätöksissä ja miten sijoitukset vaikuttavat ympäristöön ja yhteiskuntaan. Euroopan komission mukaan SFDR:n tavoitteena on lisätä läpinäkyvyyttä siitä, miten kestävyysriskit integroidaan sijoitusprosessiin ja miten sijoittajat voivat arvioida tuotteiden vastuullisuusväitteitä.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että rahoittajan on pystyttävä perustelemaan, miksi se sijoittaa tiettyyn yhtiöön, myöntää sille rahoitusta tai pitää sitä osana vastuulliseksi markkinoitua tuotetta. Rahoittaja ei voi enää nojata pelkkään yleiseen vaikutelmaan hyvästä kasvutarinasta. Sen on arvioitava myös sitä, millaisia haitallisia vaikutuksia sijoituskohteella voi olla, miten yhtiö hallitsee olennaisia riskejään ja millaista tietoa se pystyy tarjoamaan päätöksenteon tueksi.
Euroopan valvontaviranomaiset ovat korostaneet erityisesti niin sanottuja PAI-indikaattoreita eli sijoitusten pääasiallisia haitallisia vaikutuksia. Niillä tarkoitetaan merkittävimpiä kielteisiä vaikutuksia, joita sijoituksilla voi olla ympäristöön ja ihmisiin. Kun rahoitusmarkkinatoimija huomioi nämä vaikutukset, sen tulisi pyrkiä vähentämään sijoituskohteidensa kielteisiä vaikutuksia.
Tässä valossa SpaceX on hyvä esimerkki uudesta todellisuudesta. Vaikka yhtiön rahoitusasema olisi vahva, kasvutarina poikkeuksellinen ja omistaja maailman tunnetuimpia yrittäjiä, se ei tee yhtiöstä näkymätöntä eurooppalaisen vastuullisuus- ja due diligence -ajattelun näkökulmasta.

ESG-haavoittuvuus ei tarkoita rahoituksen loppumista

On tärkeää erottaa kaksi asiaa toisistaan. Heikko ESG-arvio ei tarkoita automaattisesti, ettei yhtiö saisi rahoitusta. SpaceX:n tapauksessa näin ei selvästikään ole. Yhtiö on edelleen pääomamarkkinoiden kannalta poikkeuksellisen kiinnostava kohde, ja sen teknologinen asema on vahva. ESG-haavoittuvuus voi kuitenkin vaikuttaa siihen, mistä rahaa saa, millä hinnalla sitä saa ja millaisia ehtoja rahoittaja asettaa.
Se voi kaventaa tiettyjen vastuullisuuteen sitoutuneiden sijoittajien mahdollisuuksia osallistua rahoitukseen. Se voi lisätä due diligence -kysymysten määrä ja vaikuttaa siihen, miten yhtiötä käsitellään rahastojen sisäisissä luokitteluissa. Se voi myös muuttua akuutiksi riskiksi, jos liiketoiminnan muu narratiivi heikkenee: toisin sanoen ESG ei välttämättä pysäytä rahoitusta, se voi kuitenkin muuttaa rahoituksen ehtoja.

Mitä tämä tarkoittaa suomalaiselle yritykselle?

Jos SpaceX joutuu ESG-arvioinnin kohteeksi, suomalainen pk- tai midcap-yritys ei ainakaan ole sen ulkopuolella.
Suomalaisella yrityksellä ei tarvitse olla pörssilistausta, globaalia julkisuutta tai omaa ESG-ratingia, jotta rahoittaja alkaa kysyä vastuullisuudesta. Riittää, että yritys hakee lainaa, osallistuu yrityskauppaan, etsii kasvurahoitusta, toimii suuremman asiakkaan toimitusketjussa tai kuuluu toimialaan, jossa ympäristö-, työvoima-, hallinto- tai ihmisoikeusriskit ovat olennaisia. Rahoituslaitoksen näkökulmasta kysymys ei ole siitä, onko yritys ”vastuullinen” yleisellä tasolla. Kysymys on siitä, pystyykö yritys osoittamaan, että se ymmärtää oman toimintansa olennaiset riskit.
Rakennusalalla tämä voi tarkoittaa esimerkiksi päästödataa, materiaalien alkuperää, hankintaketjun hallintaa, työmaiden turvallisuutta, aliurakoinnin käytäntöjä ja tulevien sääntelyvaatimusten vaikutuksia. Teollisessa toimitusketjussa se voi tarkoittaa energiankäyttöä, päästöjä, raaka-aineita, työturvallisuutta, toimittajavaatimuksia, vientimarkkinoiden sääntelyä ja asiakkaiden kasvavia datatarpeita. Palveluyrityksessä se voi tarkoittaa tietosuojaa, henkilöstöä, eettisiä toimintatapoja, hallintoa ja luotettavaa riskienhallintaa.
Monesta suomalaisesta yrityksestä tämä tuntuu edelleen kohtuuttomalta. ”Emme ole pörssiyhtiö.” ”Emme kuulu CSRD:n piiriin.” ”Meillä ei ole omaa vastuullisuusraporttia.” ”Asiakkaamme tuntevat meidät muutenkin.”
Rahoittajan näkökulmasta nämä eivät kuitenkaan enää riitä vastauksiksi. Rahoitusjärjestelmässä vastuullisuustieto liikkuu ketjuissa. Sijoittaja kysyy pankilta. Pankki kysyy yritykseltä. Suuri asiakas kysyy toimittajalta. Rahasto kysyy kohdeyhtiöltä. Jos tieto puuttuu, riskiä ei välttämättä voida arvioida oikein, jolloin puuttuva tieto muuttuu riskiksi.

Pienempi yritys ei tarvitse raskaampaa järjestelmää, vaan selkeämmän vastauksen

Hyvä uutinen on, ettei suomalaisen yrityksen tarvitse rakentaa SpaceX:n kokoista vastuullisuuskoneistoa. Pk-yritykseltä ei odoteta samaa raportointitasoa kuin globaalilta pörssiyhtiöltä.
Siltä odotetaan kuitenkin suhteellisuudentajuista, uskottavaa ja dokumentoitua käsitystä omista olennaisista vastuullisuuskysymyksistään. Käytännössä tämä tarkoittaa muutamaa perusasiaa.
Yrityksen on tunnistettava, mitkä ESG-teemat ovat sen liiketoiminnan kannalta aidosti olennaisia. Sen on pystyttävä kertomaan, miten näitä riskejä hallitaan. Sen on kyettävä tuottamaan perustiedot päästöistä, henkilöstöstä, hallintotavasta ja toimitusketjusta silloin, kun rahoittaja tai asiakas niitä kysyy. Lisäksi sen on hyvä osoittaa, että vastuullisuus ei ole irrallinen raportointiharjoitus, vaan osa liiketoiminnan ohjaamista.
Tämä ei tarkoita, että jokaisella yrityksellä pitäisi olla täydellinen vastuullisuusraportti. Se tarkoittaa, että yrityksellä pitäisi olla vastaus silloin, jos ja kun rahoittaja kysyy: ja yhä useammin rahoittaja kysyy.

Johtopäätös: ESG on rahoituskelpoisuuden kieltä

SpaceX:n ESG-haavoittuvuus on kiinnostava siksi, että se näyttää vastuullisuusrahoituksen logiikan äärimmäisessä mittakaavassa. Jos maailman tunnetuimpiin kuuluva teknologiayhtiö ei voi ohittaa ESG-riskien arviointia pelkällä kasvutarinalla, suomalaisen yrityksen ei kannata olettaa, että sen oma koko tai paikallisuus suojaisi sitä samoilta kysymyksiltä.
Eurooppalainen rahoitusjärjestelmä ei enää arvioi yrityksiä vain tuloksen, vakuuksien ja kasvunäkymien perusteella. Se arvioi myös sitä, miten yritys tunnistaa ja hallitsee vaikutuksiaan, riskejään ja hallintotapaansa.
Tämä ei ole suomalaisille yrityksille pelkkä hallinnollinen taakka. Se on myös mahdollisuus.
Yritys, joka pystyy kertomaan vastuullisuudestaan selkeästi, suhteellisesti ja rahoittajan kielellä, erottuu edukseen. Se näyttää johdetulta, ennakoivalta ja rahoituskelpoiselta. Yritys, joka ei pysty vastaamaan peruskysymyksiin, jättää rahoittajan tekemään omat oletuksensa.
Ja rahoituksessa oletukset ovat harvoin yrityksen eduksi. Siksi vastuullisuustyötä ei kannata nähdä vain raportointina. Se on yhä useammin osa yrityksen rahoitusasemaa, kilpailukykyä ja neuvotteluvoimaa.
SpaceX:n tapaus muistuttaa, että ESG-riskit eivät katoa yrityksen koon, maineen tai omistajan varallisuuden taakse. Jos tämä koskee maailman rikkaimpiin kuuluvan miehen yhtiötä, se koskee myös suomalaista kasvuyritystä, rakennusliikettä, konepajaa, alihankkijaa ja perheyhtiötä.

Ero on vain mittakaavassa. Peruskysymys on sama:
Pystyykö yritys osoittamaan, että se hallitsee olennaiset riskinsä?