ISO 14060 tulee: mitä suomalaisen rakentamisen pitäisi ymmärtää nettonollasta?

Rakentamisessa on totuttu siihen, että vastuullisuusvaatimuksia tulee alalle monesta suunnasta yhtä aikaa. Ensin niitä esittävät tilaajat, sitten rahoittajat, sen jälkeen sääntely ja lopulta käytäntö: eilisen vapaaehtoisesta asiasta tulee huomisen tarjouskilpailun perusedellytys. Siksi myös tuleva ISO 14060 -standardi kannattaa ottaa rakentamisessa vakavasti jo ennen kuin se on valmis.

ISO 14060 on kehitteillä oleva kansainvälinen standardi organisaatioiden nettonollatyölle. Sen tarkoituksena on määrittää, milloin organisaation ilmastostrategia, tavoitteet, siirtymäsuunnitelma ja niistä raportoitu eteneminen ovat uskottavasti linjassa nettonollan kanssa. ISO:n mukaan standardi on parhaillaan DIS-vaiheessa eli kansainvälisen standardiluonnoksen kuulemisvaiheessa. ISO 14060 todennäköisesti muuttaa tapaa, jolla rakennusalan yrityksiltä kysytään ilmastotyön uskottavuutta.

Nettonolla ei ole sama asia kuin hiilijalanjälkilaskelma
Rakennusalalla ilmastotyö on viime vuosina konkretisoitunut usein päästölaskentaan. Lasketaan yrityksen Scope 1–3 -päästöt, arvioidaan hankittujen materiaalien vaikutuksia, pyydetään toimittajilta EPD-tietoja ja seurataan työmaan energiankäyttöä. Tämä on välttämätöntä, mutta se ei vielä yksin ole nettonollastrategia.
ISO 14060:n merkitys on juuri tässä. Se ei ole ensisijaisesti uusi laskentastandardi, vaan kehys sille, miten organisaatio rakentaa uskottavan nettonollapolun. Luonnosstandardin kuvataan koskevan tavoitteiden asettamista, päästövähennystoimia, siirtymäsuunnittelua, seurantaa, raportointia ja viestintää. Rakennusyritykselle tämä tarkoittaa käytännössä yhtä kysymystä: onko ilmastotyö irrallinen raportointiharjoitus vai osa liiketoiminnan ohjausta?
Jos yritys kertoo tavoittelevansa hiilineutraaliutta tai nettonollaa, pelkkä laskentataulukko ei jatkossa välttämättä riitä. Tarvitaan uskottava kuva siitä, miten tavoite näkyy hankinnoissa, suunnittelunohjauksessa, materiaalivalinnoissa, kalustossa, energiankäytössä, aliurakoitsijoiden johtamisessa ja investointipäätöksissä.

Rakentamisessa ratkaiseva kysymys on arvoketju
Harvalla rakennusalan yrityksellä suurimmat ilmastovaikutukset syntyvät vain omista suorista päästöistä. Työmaan polttoaineilla ja ostosähköllä on merkitystä, mutta kokonaiskuva rakentuu usein materiaaleista, logistiikasta, alihankinnasta, rakennusten käytönaikaisista vaikutuksista ja suunnitteluratkaisuista. Siksi nettonollatyö ei voi olla vain oman toimiston tai kaluston optimointia. Se on arvoketjun johtamista. Tuleva ISO 14060 näyttää asettuvan samaan kehityskulkuun, jossa ilmastovastuu laajenee yrityksen omista toiminnoista koko vaikutuspiiriin.
Rakentamisessa tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yrityksen on pystyttävä kertomaan, miten se vähentää betonin, teräksen, alumiinin, eristeiden ja muiden keskeisten materiaalien päästöjä. Samalla sen on pystyttävä osoittamaan, miten ilmastotieto viedään tarjouslaskentaan ja tuotannon suunnitteluun. Nettonolla ei toteudu vastuullisuustiimin pöydällä, vaan hankinnan, laskennan, työmaan ja johdon arjessa.

Vapaaehtoinen standardi voi muuttua markkinan kieleksi
On helppo ajatella, että ISO 14060 koskee vain suuryrityksiä tai niitä organisaatioita, jotka haluavat hakea erillistä varmennusta nettonollatyölleen. Rakentamisessa vaikutus voi kuitenkin tulla myös muuta kautta.
Suuret tilaajat, sijoittajat ja rahoittajat tarvitsevat vertailukelpoisia tapoja arvioida rakennusalan yritysten ilmastotyötä. Jos jokainen yritys määrittelee hiilineutraaliuden tai nettonollan omalla tavallaan, markkina ei pysty erottamaan kunnianhimoista muutosta näennäisestä ilmastotyöstä.
Siksi ISO 14060:stä voi tulla ennen kaikkea yhteinen kieli. Se voi vaikuttaa siihen, miten tilaajat muotoilevat vastuullisuusvaatimuksiaan, miten rahoittajat arvioivat vihreän siirtymän uskottavuutta ja miten yritysten ilmastoväitteitä tarkastellaan. ISO:n mukaan standardin tavoitteena on tukea uskottavaa, läpinäkyvää ja todennettavaa nettonollasuunnittelua.
Rakennusalan pk-yritykselle tämä on tärkeä havainto. Standardia ei tarvitse odottaa passiivisesti. Jo nyt voi arvioida, onko oma ilmastotyö rakennettu niin, että se kestää asiakkaiden, rahoittajien ja kumppaneiden tarkemmat kysymykset.

Mitä rakennusyrityksen kannattaa tehdä jo nyt?
Ensimmäinen askel on erottaa toisistaan päästölaskenta, ilmastotavoite ja siirtymäsuunnitelma. Ne liittyvät toisiinsa, mutta ne eivät ole sama asia.
Päästölaskenta kertoo, missä ollaan nyt. Ilmastotavoite kertoo, mihin pyritään. Siirtymäsuunnitelma kertoo, mitä yritys aikoo tehdä, missä aikataulussa, kenen vastuulla ja millä investoinneilla. Juuri tämä kolmas osa on usein heikoin, vaikka se on liiketoiminnan kannalta tärkein.
Toinen askel on tunnistaa arvoketjun olennaisimmat päästölähteet. Rakentamisessa tämä tarkoittaa materiaalien ja hankintojen nostamista ilmastotyön ytimeen. Yrityksen ei tarvitse ratkaista koko toimialan päästöjä kerralla, mutta sen pitää tunnistaa, missä sillä on todellinen vaikutusmahdollisuus.
Kolmas askel on päivittää ilmastotyö tarjouskilpailukyvyn kielelle. Kun toimeksiantajat kysyvät vastuullisuudesta, he eivät yleensä etsi kauniita periaatelauseita. He haluavat varmuutta siitä, että toimittaja ymmärtää riskit, hallitsee tietonsa ja pystyy toteuttamaan projektin vaatimusten mukaisesti.
Neljäs askel on varmistaa, ettei ilmastoviestintä lupaa enemmän kuin oma tekeminen pystyy osoittamaan. ISO 14060:n kaltainen standardi nostaa rimaa erityisesti vastuullisuusväitteille: ”hiilineutraali”, ”net zero” ja ”vähäpäästöinen” ovat sanoja, joiden rinnalle tarvitaan jatkossa yhä vahvempi näyttö.

Johtopäätös: rakentamisen nettonolla ratkaistaan käytännön ohjauksessa
Suomalaisessa rakentamisessa ilmastotyö on siirtymässä uuteen vaiheeseen. Kyse ei ole enää vain siitä, että yrityksellä on päästölaskenta tai vastuullisuusosio verkkosivuilla, vaan siitä pystyykö yritys näyttämään, miten ilmastotavoitteet ohjaavat sen liiketoimintaa.
ISO 14060 voi vahvistaa tätä muutosta. Se tekee nettonollasta vähemmän markkinointikeinon ja enemmän johtamisjärjestelmän, suunnittelun, hankinnan ja raportoinnin kysymyksen.
Rakennusalan yrityksille tämä on sekä haaste että mahdollisuus. Ne, jotka saattavat ilmastotyönsä ajoissa kuntoon, voivat vastata tilaajien ja rahoittajien kysymyksiin muita uskottavammin. Nämä yritykset voivat myös kääntää vastuullisuuden kilpailukyvyksi tilanteessa, jossa vaatimukset kiristyvät, mutta markkinan ymmärrys on vielä epätasainen.
Nettonolla ei synny yhdellä standardilla. ISO 14060 voi kuitenkin tehdä näkyväksi sen, kuka on rakentanut ilmastotyönsä uskottavaksi osaksi liiketoimintaa, ja kuka esittää vastaväitteitä tulevasta ilmastotyöstään.