Lokakuussa työ- ja elinkeinoministeriön alainen työneuvosto arvioi Foodoran ja Woltin ruokalähettien asemaa ja lausui, että lähetit eivät ole yrittäjiä, vaan työsuhteessa olevia työntekijöitä. Foodora ja Volt ovat luonnollisesti eri mieltä, koska elämiseen riittävän palkan maksaminen kaataisi koko bisnesmallin.

Pakkoyrittäjyys ei ole yrittäjyyttä

Alustatalouden mukanaan tuoma malli ”yrittäjyydestä” ei täytä yrittäjyyden perusteita. Tätä mieltä eivät ole yksistään suomalaiset asiantuntijat, vaan myös Kaliforniassa oikeus on todennut Uber ja Lyft -kuljettajien olevan työsuhteessa työnantajaansa. Päätöksen vuoksi Uber ilmoitti vetäytyvänsä Kalifornian markkinoilta.

Suomalaisesta näkökulmasta alustatalouden liiketoimintamalli ei sinänsä ole uutta. Jo 90-luvulla verottaja totesi yksittäiselle yhtiölle töitä tekevän henkilön olevan yhtiön palveluksessa, vaikka hänellä olisikin oma toiminimi laskutusta varten.

Maailma muuttuu, nälkä pysyy

Helsingin Sanomien lokakuisessa haastattelussa saksalaisen Delivero Heron Euroopan liiketoimintajohtaja Tuomas Hurmerinta toteaa, että ”Lainsäädäntö ei ole pysynyt reaalimaailman matkassa”. Reaalimaailmassa täytynee kuitenkin edelleen tulla palkalla toimeen, mitä ruokalähettien ”yritystulolla” ei kuitenkaan tapahdu. Käytännössä tämä johtaa siihen, että osan lähetin elämisen kustannuksista maksaa valtio erilaisten tukimuotojen kautta. Saman voisi sanoa myös niin, että valtio tukee yrityksiä sosiaaliturvan kautta. Tämä vääristää kilpailua: ruokakaupan pitää maksaa kotiinkuljetuksistaan TES-sopimusten mukaista palkkaa, mikäli kuljettaja on kaupan omassa palveluksessa.

Tuntuu erikoiselta, että vain vetoamalla maailman muutokseen, osa yrityksistä katsoo, että niillä on vapaat oikeudet vääristää Suomen pitkään ja hartaasti rakennettuja työelämän pelisääntöjä, joiden tarkoituksena on sekä työntekijän että työnantajien yhteinen etu: toimivat työmarkkinat ja rehellinen kilpailu. Porsaanreikien etsiskelijät ovat aina ennenkin aiheuttaneet toiminnallaan haittaa koko yhteiskunnalle: alustatalous ei ole poikkeus. Ei ole kovinkaan vaikeaa kuvitella, miten bisnesmallia voidaan levittää myös muille toimialoille. Mikä estää muuttamasta kaupan kassoja ”yrittäjiksi”, jotka kilpailevat tuntivuoroista kaupparyhmän alustalla. ”Kiinnostaisiko kaksi tuntia Konalan marketissa? Illalla olisi sitten kolme tuntia Vuosaaressa. Hopihopi!”