Valmisteilla oleva EU:n kestävyysraportointidirektiivi, CSRD, on kesän aikana ollut lausuntokierroksella eri sidosryhmissä. Yksi kommentteja jättänyt osapuoli on GRI, joka toimii myös EU:n valmistelevan elimen, EFRAGin, ”preferred partner” -kumppanina. Erittäin detaljitasoinen kritiikki on julkaistu kokonaisuudessaan tämän artikkelin lopussa olevan linkin alla. Käytännössä kritiikin voi tiivistää siihen, mitä GRI on omassa ohjeistuksessaan pyrkinyt parantamaan jo kaksikymmentä vuotta: älä vaadi epäolennaisuuksia, keskity olennaiseen.

Liiat detaljit ovat olennaisuudelle myrkkyä
Monet vaatimukset nyt julkaistuissa kestävyysraportoinnin ohjeissa ovat linjassa GRI Universal Standards -raportoinnin kanssa, mutta siinä missä GRI suosittaa tai ohjaa raportoivaa organisaatiota kertomaan esimerkiksi yhtiön governanceen liittyvistä seikoista, CSRD tekisi jokaisesta yksityiskohdasta pakollisen.
Ongelma on tuttu GRI:n historiasta, kun luotua raportointimallia laajennettiin vuosi vuodelta yhä tarkemmaksi: samalla hukattiin se, mikä oli olennaista yhtiön toiminnan vaikutuksissa ja raportointi muuttui itseisarvoksi. GRI:n G4-malli 2010-luvun alussa oli askel parempaan suuntaan ja painotti olennaisuuden merkitystä. Nyt esitetty direktiivin mukainen raportointiohje on astumassa samaan ansaan. Liialla detaljitarkkuudella raportoinnista tulee työläs toteuttaa ja vaikkapa analyytikoille katastrofaalista luettavaa.
Ohjeissa myös ehdotetaan yhtiöitä arvioimaan dataa, jota ne eivät voi varmuudella hankkia (esim. päästöt arvoketjussa): tämä on ristiriidassa due diligence -periaatteen kanssa ja tuottaa turhaa ja merkityksetöntä tietoa jo muutenkin monimutkaiseen raportointiin.

GRI-integraatio ja raportoinnin arkkitehtuuri
Tuleva kestävyysraportointi nojaa GRI-ohjeeseen, mutta sen integraatiota ei ole osoitettu tulevalle raportoijalle, vaan organisaatioiden oletetaan itse ymmärtävän, missä kohdin niiden aikaisempi GRI-raportti on linjassa uusien raportointivaatimusten kanssa.
Kun osa uusista ohjeista menee syvemmälle kuin GRI, niin osa jää valitettavan yleisten otsikointien alle. Esimerkiksi sosiaalisen vastuun kohta ”Workers in the value chain” (ESRS S2), pyytää organisaatioita raportoimaan ihmisoikeuksien toteutumisesta vain sen olennaisuusanalyysin mukaisissa sidosryhmissä. GRI:n lähestyminen asiaan on ollut koko organisaatiota läpileikkaava periaate: näin kaikessa yhtiön toiminnassa tulee ottaa huomioon ihmisoikeuksien toteutuminen. GRI:n kritiikissä kehotetaankin miettimään raportoinnin arkkitehtuuria: nykyinen ehdotus sisältää turhan paljon päällekkäisyyksiä ja toisaalta jossain kohdissa jättää toivomisen varaa juuri läpileikkaavien vastuullisuuden prosessien kuvaamiselle.
GRI:n kritiikissä kehotetaankin miettimään raportoinnin arkkitehtuuria: nykyinen ehdotus sisältää turhan paljon päällekkäisyyksiä ja toisaalta jossain kohdissa jää toivomisen varaa juuri läpileikkaavien vastuullisuuden prosessien kuvaamiselle.

Merkitys suomalaisille GRI-raportoijille?
GRI:n kritiikki on merkittävä huomautus varsin vauhdilla etenevälle direktiivityölle. Pahin skenaario on monimutkaistunut, poliittisesti värittynyt raportointi, josta ei hyödy sen enempää raportoiva organisaatio kuin raportteja lukeva yleisö. Parhaimmillaan saavutetaan raportointiväline, jossa osa on tuttua ja osa uutta ja joka on yhä parempi informaation lähde sekä kehityksen työkalu.
Olen itse ollut mukana GRI-raporttien tuottamisessa jo yli kaksikymmentä vuotta, aina ensimmäisestä raporttimallista nykyiseen Universal Standardsiin. Odotan innolla tulevaa muutosta EU:n kestävyysraportointiin ja toivon, että tämä vielä kääntyy parhain päin.

Kun haluat tietää uusimmista raportoinnin käänteistä, ota yhteyttä minuun ja katsotaan paras polku organisaatiollesi.

Timo Rantanen
senior advisor
timo.rantanen(at)rauta.fi
https://www.linkedin.com/in/timo-rantanen-51a99/

Tässä vielä linkki GRI:n kritiikkiin:
https://www.globalreporting.org/media/gsipjvy5/gri-s-submission-to-efrag-s-public-consultation-on-the-first-set-of-draft-esrs.pdf