Betonirakentamiselle on varattu ilmastopahiksen rooli. Betonin hiilidioksidipäästöt ovat noin 100 kiloa tonnia kohti, josta noin 70% aiheutuu sementin valmistuksesta. Vähemmälle huomiolle on jäänyt valmiin ja puretun betonirakenteen toimiminen CO2-nieluna. Ilmiötä kutsutaan karbonatisoitumiseksi, jossa emäksiseen betonirakenteeseen sitoutuu ilmakehän hiilidioksidia.
Rakentamisessa karbonisaatiota pyritään hallitsemaan tiiviillä betonivalulla, jonka avulla hidastetaan karbonisaation etenemistä syvemmälle rakenteeseen: raudoitukseen edennyt reaktio aiheuttaa ruostumista ja rakenteiden heikentymistä. Samalla kuitenkin betonirakennus toimii hiilinieluna. Tutkimusten mukaan noin 23% sementin valmistuksessa syntyneistä hiilidioksidipäästöistä imeytyy takaisin betonirakenteisiin. Tästä huolimatta ilmiötä ei olla huomioitu kansainvälisissä, vuosittaisissa hiili-inventaarioissa.
Rakennusten elinkaaren loppupäässä purettavien rakennusten betonirakenteet yleensä murskataan. Samalla syntyy merkittävästi uutta betonipintaa karbonisaatiolle. Syntyneen murskeen varastoinnista tai loppukäytöstä riippuu, miten pitkälle prosessi etenee. Suomessa kierrätetyn betonin määrä on vuosittain noin miljoona tonnia, joka siis voi toimia hiilivarastona: ajatusta ei tähän mennessä ole pidetty erityisen merkittävänä, mutta ilmastonmuutoksen synnyttämät ajurit voivat toimia tässäkin uusien innovaatioiden lähteenä.
Rakennusala on muutoksen kohteena. Uudet innovaatiot ja uudet toiminnan mallit ansaitsevat parempaa näkyvyyttä. Vastuullisuudesta viestintä on keino hankkia kilpailuetua. Ota yhteyttä, ja tehdään parempaa tulosta.