Maailmankaupan vapautuessa ei osattu ottaa huomioon, että saastuttamisesta tulee kilpailukeino, jolla monet valtiot ja yritykset hakevat tarkoituksellista hintakilpailuetua. Tämän ”hiilivuodon” seuraukset ovat koitumassa ihmiskunnalle kohtalokkaan kalliiksi. Muutama vuosi sitten Nobel-palkittu ekonomisti Joseph Stiglitz esitti hiiliveroa globaalien CO2-päästöjen rajoittamiseksi.

Hiilitullijärjestelmässä on tarkoitus huomioida tuotteen valmistuksessa syntyneet CO2-päästöt, joista EU:n ulkorajalla maksettaisiin hiilitulli. Maksun vaikutus nostaisi suuripäästöisten tuotteiden hintoja. Samalla estettäisiin tuotannon ja hiilidioksidipäästöjen valuminen EU:n ulkopuolelle vapaamman ja halvemman saastuttamisen maihin.

Ranska on ehdottanut, että hiilitullit koskisivat vain kaikkein päästöintensiivisimpiä ja yksinkertaisimpia tuotteita, kuten sementtiä. Sementin osuus globaaleista CO2-päästöistä on noin 5-8%. Maailmankaupassa se ei kuitenkaan ole kovin merkittävä tuote, koska pääsääntöisesti se on kotimarkkinatuote. Hiilitullien merkitys ei siten olisi päästövähennysten suhteen kovinkaan suurta vaikutuksiltaan.

Teräs sen sijaan on maailmankaupassa huomattavasti tärkeämpi tuote kuin sementti ja teräksen hiilidioksidipäästöt ovat globaalisti merkittäviä. Esimerkkinä hiilivuodosta on Outokummun CO2-päästöjen vertaaminen indonesialaiseen teräkseen. Outokummulla yhden terästonnin hiilidioksidipäästöt ovat 0,77 tonnia, kun Indonesiassa ne ovat 10 tonnia yhtä tuotettua terästonnia kohden.

Kilpailun vääristyminen
Jos hiilitulli koskisi terästä, niin eurooppalainen terästuotanto saisi siitä etua. Näin kalliimpi ja vähemmän saastuttava teräs vaikuttaisi koneiden ja laitteiden hinnanmuodostukseen. Jotta hiilitulli ei vääristäisi esim. konepajateollisuuden kilpailukykyä, on teräksen hiilitullivaikutus huomioitava myös koneissa, laitteissa ja kaikissa niissä tuotteissa, jossa on käytetty terästä.

Kaikkien välituotteiden ottaminen hiilitullijärjestelmän piiriin tulee olemaan vaikeaa ja työlästä, mutta jollain tavalla vapaasta saastuttamisesta saatavaa kilpailuetua tulee kahlita. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat kustannukset ylittävät tuhatkertaisesti ilmastonmuutoksen torjunnan kustannukset, joten hiilitullien inflatorinen vaikutus on kuitenkin pieni haitta kokonaiskuvassa. Nähtäväksi jää, millaisten kansainvälisten neuvottelujen jälkeen hiilitullit tulevat voimaan ja missä muodossa ne tulevat, vai toimivatko hiilitullit hyvänä painostus- ja neuvottelukeinona, jotta vapaan saastuttamisen maat saadaan mukaan leikkaamaan hiilidioksidipäästöjä.