Juuri tällä hetkellä maailmantaloudessa näyttää puhaltavan orastava protektionismi ja kauppasodat. Nämä ovat myrkkyä Suomen pienelle vientivetoiselle kansantaloudelle. Yksi hyvin merkittävä syy nousevalle protektionismille on, että maailmantaloutta avattiin kilpailulle vain taloudelliset tekijät mielessä.

Monet asiantuntijat varoittivat, että vapauttaessamme maailmantaloutta mukaan pitäisi ottaa mm. ympäristötekijät ja vapaa järjestäytymisoikeus. Kun näin ei tehty, niin suurin osa teollisuustuotannosta on valunut kehittyviin maihin kuten Intia ja Kiina. Kuitenkaan nämä valtiot eivät käytännössä ole kilpailleet samoilla ehdoilla kuin läntiset demokratiat.

Täysin puutteellinen ympäristölainsäädäntö, valvonta ja korruptio ovat aiheuttaneet sen, että tuotantoaan kehittyviin maihin siirtäneet tai siellä syntyneet yhtiöt ovat voineet välttää ympäristölainsäädännön tuomat kustannukset. Samalla yhtiöt ovat aiheuttaneet suuria ympäristövahinkoja ja pahentaneet ilmastonmuutosta.

Vain harvassa kehittyvässä valtiossa tai kehitysmaassa ammattiyhdistystoiminta on vapaata.
Näin ollen palkat ja työolot eivät kehity normaalisti, vaan niitä kahlitaan joko tietoisesti valtion taholta tai estämällä järjestäytyminen erilaisilla, väkivaltaisillakin, painostuskeinoilla.

Kun nämä keskeiset tekijät jätettiin pois maailmantalouden avaamisen yhteydessä, niin samalla vääristettiin globaalin talouden kilpailukeinoja. Palkat läntisissä demokratioissa eivät ole enää juurikaan kasvaneet, mikä on vaikuttanut siihen, että kysyntä ei ole kehittynyt. Kehittyvissä maissa palkat on pidetty matalalla, jolloin niissä syntynyt talouskasvu ei ole täyspainoisesti siirtynyt kansalaisten ostovoimaksi. Nämä tekijät ovat osasyy pääomien globaaliin keskittymiseen, mikä on johtanut laajaan ostovoiman heikentymiseen.

Suomen kaltaisten pienien kehittyneiden valtioiden etu ei missään nimessä ole protektionismi, vaan kilpailukeinojen globaali harmonisointi. Tällä ei tarkoiteta, että Suomeen pitäisi saattaa ”intialaiset” säännöt, vaan ympäristölainsäädännön tiukentamista ja vapaan ammattiyhdistystoiminnan sallimista globaalisti.

Koska vahinko on päässyt jo tapahtumaan, eikä näköpiirissä ei ole nopeaa kilpailukeinojen harmonisointia, niin Suomen mahdollisuudet kansainvälisessä kilpailussa ovat lähinnä entistä kattavampi koulutus, kilpailijoita nopeampi innovaatiotaso, tehokkaampi markkinointi ja vakaat yhteiskunnalliset olot.