Yksi keskeinen tuuli- ja aurinkoenergian ero fossiilisiin energioihin on paikallisuudessa. Öljyä ja kivihiiltä kuljetetaan vaikkapa maapallon toiselta puolelta sinne, missä energiaa tarvitaan. Tuuli- ja aurinkovoima tuotetaan paikallisesti suhteellisen lähellä kulutusta. Tämä johtaa siihen, että paljon puhdasta energiaa tarvitseva tuotanto siirtyy lähelle energialähdettä tai energia muutetaan helpommin siirrettävään muotoon, kuten vedyksi.
Euroopan edullisimpia alueita tuottaa tuulisähköä on Perämeren alue, niin Suomen kuin Ruotsin puolella. Pohjanmerellä yhden Mwh:n tuotanto maksaa noin 40–65 €, kun Pohjanlahden perukoilla se on hieman yli 20 €. Edullinen energia antaa valtavan kilpailuedun, jolla voidaan houkutella energiavaltaista tuotantoa alueelle.
Vetytalouden kerrannaisvaikutus investoinneille
Yksi mahdollisuus hyödyntää edullista sähköntuotantoa on muuntaa energia vedyksi, jolla voidaan ratkaista tuulisähkön varastointi. Päästöttömästi tuotetusta vedystä voidaan jatkojalostaa mm. metanolia, ammoniakkia ja synteettistä maakaasua. Vedyn avulla voidaan myös valmistaa tuotteita, kuten muoveja tai pienentää teräksen tuotannon hiilidioksidipäästöjä.
Jos osaamme hyödyntää tuulienergian tuotannon oikein, niin vetytalouden kautta meillä on mahdollisuus saada isoja teollisia investointeja alueelle. Ratkaisevaa tällä hetkellä on, että osaamme luoda Pohjanlahden alueelle edulliseen puhtaaseen tuulivoimaan perustuvan energia/vetyklusterin. Jos emme osaa, niin olemme vain edullisen sähkön viejä, jolloin työllisyysvaikutukset ja tulokertymä niin yrityksille kuin valtiolle jää paljon pienemmiksi kuin vetyklusteri mahdollistaisi.
