Kööpenhaminan julistus: Omnibus-kevennyksiä pitää tehdä tutkimusnäytön, ilmastotieteen ja johdonmukaisuuden ehdoilla

Euroopan unionin Omnibus-hankkeen tarkoitus on keventää yritysraportointia ja karsia päällekkäisyyksiä. Samaan aikaan yli 200 eurooppalaista ja kansainvälistä professoria julkaisi Kööpenhaminan julistuksen, jossa he varoittavat kevennysten karkaamisesta pois ilmastotieteen polulta. Viesti päättäjille on tiivis: yksinkertaistaminen on oikein, kunhan näyttö, ilmastotiede ja sääntelyn johdonmukaisuus säilyvät.

Viisi suuntaa, joita ei pidä hukata

1) Yksinkertaista, mutta tutkimusnäyttöön nojaten. Julistuksen mukaan Omnibus-paketin valmistelussa on liian heikko evidenssipohja. Päättäjiä kehotetaan viemään tieteellinen tutkimus mukaan loppusuoran neuvotteluihin Euroopan parlamentissa. Ilman näyttöä vaarana on, että helpotetaan vääriä asioita ja heikennetään yritysten sekä sijoittajien tarvitsemia tietoja.
2) Linjaus ilmastotieteen kanssa. Erityinen huoli koskee siirtymäsuunnitelmia: niiden poistaminen tai vesittäminen irrottaa yritysten strategisen suunnan Pariisin sopimuksen ja tiedepohjaisten tavoitteiden uralta. Siirtymäsuunnitelmat ovat “kartta ja kompassi” liiketoimintamallien uudistamiseen: ilman niitä riskit kasvavat ja pääomat ohjautuvat herkemmin harhaan.
3) Pidä kiinni sääntelyn johdonmukaisuudesta. CSRD:n piiriin kuuluvien yritysten tulisi vähintään vastata vanhan NFRD:n rajaa (yli 500 työntekijää), jotta vertailukelpoinen yritysjoukko säilyy ja raportointiekosysteemi ei pirstaloidu. Jos soveltamisalaa kavennetaan enemmän, markkinoiden näkyvyys heikkenee ja arvoketjuihin syntyy tietokapeikkoja.
4) Tasapainota kustannukset ja hyödyt. Raportointikustannukset ovat todellisia, mutta pitkän aikavälin hyödyt, kuten kilpailukyky, rahoituksen parantuminen tai parempi riskienhallinta ovat tutkimuskirjallisuuden mukaan merkittäviä. Nykyinen keskustelu painottuu liiaksi “taakan keventämiseen”, vaikka laadukas raportointi ja huolellisuusvelvoite tuottavat strategista arvoa.
5) Turvaa riskiperusteinen due diligence. CSDDD:n tulee säilyä riskiperusteisena ja linjassa YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevien ohjaavien periaatteiden (UNGP) ja OECD:n monikansallisia yrityksiä koskevien ohjeiden kanssa. Tämän selkeyden varaan yritykset ja sidosryhmät rakentavat yhdenmukaiset odotukset sekä rajat ylittävän vastuuketjun.

Mitä tämä tarkoittaa suomalaisille yrityksille?

Yritykset:
• Pidä siirtymäsuunnitelma elävänä dokumenttina. Vaikka muodolliset vaatimukset lievenisivät, sijoittajat ja rahoittajat kysyvät jatkossakin uskottavaa polkua päästövähennyksiin ja liiketoimintamallin sopeutukseen. Siirtymäsuunnitelma on kilpailuetu, ei pelkkä velvoite.
• Panosta riskiperusteiseen due diligenceen. CSRD-linjainen prosessi auttaa tunnistamaan ja priorisoimaan vaikutukset arvoketjussa: sääntelyn muutoksista riippumatta tämä on hyvää riskienhallintaa ja kumppanuuksien hygieniatekijä.
• Vältä raportointilimboa. Jos CSRD-rajoja muutetaan, huolehdi silti siitä, että datapohjasi pysyy vertailukelpoisena (ESRS-logiikka, kaksoisolennaisuus, keskeiset E-, S- ja G-indikaattorit). Se lyhentää matkaa mahdollisiin tuleviin vaatimuksiin ja helpottaa rahoittajakeskustelua.

Strateginen johtopäätös: vastuullisuus ei ole taakka, vaan kilpailuetu

Julistuksen keskeinen viesti on, että kestävyys ei ole pelkkä sääntelyrasite. Se on tapa vahvistaa Euroopan kilpailukykyä, resilienssiä ja innovaatioita tilanteessa, jossa ilmastoriskit, sijoittajien odotukset ja läpinäkyvyyden vaatimus vain kasvavat. Jos Omnibus keventää “vääristä kohdista”, vaarannamme sen tiedon, jonka varassa markkinat hinnoittelevat riskejä ja ohjaavat pääomia vihreää siirtymää kiihdyttäviin ratkaisuihin.