Leikkaako jäsenmaksun verovähennysoikeuden poistuminen jäsenmääriä?
Helsingin Sanomien toukokuussa 2025 tekemän kyselyn mukaan noin 7 % ammattiliitojen jäsenistä arvio eroavansa liitosta ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistumisen vuoksi. 58 % arvioi pysyvänsä edelleen liiton jäsenenä. Loput eivät osanneet vastata tai eivät olleet vielä tehneet päätöstään. Eroamista harkitsevat useimmiten nuoremmat, matalimmin koulutetut ja pienituloiset.
Taitekohtia jäsenpidossa
Opiskeluaikana ammattiliiton jäsenyys on yleensä maksuton ja jonkin aikaa valmistumisen jälkeen maksu on alennettu. Valmistuttuaan nuoren jäsenen elämä alkaa muuttua, parisuhde vakiintuu, hankitaan asunto ja perheen lisäystäkin on tulossa. Ruuhkavuodet ovat alkamassa ja elämisen kulut ovat nousemassa huippuunsa. Rahojen riittävyys askarruttaa: voisikohan jostain säästää?
Jotkut ammattiliitot ovat kertoneet, että ovat käyttäneet sijoituspääoman tuottoja pitääkseen jäsenmaksunsa kohtuullisina. Tämä kertoo sen, että jäsenmäärät eivät ole halutulla tasolla. Mutta sitä se ei kerro, kumpi on niiannut pahemmin: jäsenpito vai -hankinta.
Ammattiliittojen ydintuote on kunnossa
Jäsenmäärien laskusta huolimatta ammattiliittojen edunvalvonta, sopimustoiminta ja palvelut ovat kunnossa. Ihmiset eivät kuitenkaan tunne niitä kovin hyvin. Jäsenyys maksaa useissa liitoissa noin 300–350 euroa vuodessa, joissain enemmänkin. Koska maksu toistuu vuosittain, liittyminen on yleensä harkittu päätös ja edellyttää selkeää syytä liittyä.
Jäsenyyden esteeksi nousee usein se, että ihmiset eivät tiedä, mitä hyötyä järjestäytymisestä on. Keskeiset ja puhuttelevimmat hyödyt perustuvat työ- ja virkaehtosopimuksiin, kuten palkankorotuksiin, erilaisiin lisiin, ylityökorvauksiin, lomarahoihin, sovittuihin lomapituuksiin, palkallisiin sairauslomiin, minimipalkkoihin, arkipyhäkorvauksiin, irtisanomisaikoihin ja palkalliseen vanhempainvapaaseen. Jo pelkkä yhden vuoden lomaraha voi kattaa useiden vuosien jäsenmaksut.
Jäsenhankinta ja jäsenpito samalla kerralla
TES- ja VES-sopimusten keskeisten etujen viestiminen ei tapahdu hetkessä. Ihmiset eivät omaksu laajoja kokonaisuuksia kerralla, varsinkaan silloin, kun oppiminen on vapaaehtoista ja perustuu omaan kiinnostukseen. Siksi viestit kannattaa pilkkoa osiin: yksi asia ja yksi päätös kerrallaan.
Tämä microlearning-menetelmään perustuva lähestymistapa soveltuu hyvin sosiaaliseen mediaan ja liittojen omiin julkaisuihin. Työ- ja virkaehtosopimusten etujen viestinnän vahvuus on siinä, että ne ovat merkityksellisiä sekä potentiaalisille että nykyisille jäsenille.
