Kiristääkö keveämpi kestävyysraportointi rahoituksen saatavuutta?
Euroopan Keskuspankki määräsi ranskalaispankille miljoonaluokan uhkasakot ilmastoriskien puutteellisesta tunnistamisesta. Tällä EKP osoitti kuinka merkittävä riskienhallinnan osa kestävyysriskit ovat. Viime vuonna yritysraportoinnin velvollisuuksiin tehdyt kevennykset eivät siis helpota rahoituksen saatavuutta: ne voivat jopa kiristää sitä, jos data muuttuu epäselväksi.
Euroopan keskuspankin pankkivalvonta (ECB Banking Supervision) antoi helmikuussa 2026 tiedotteen, jossa se kertoi määränneensä Crédit Agricolelle reilut 7,5 miljoonaa euroa päivittäisiä uhkasakkomaksuja. Syynä oli, että pankki ei ollut valvojan edellyttämällä tavalla ja aikataululla toteuttanut ilmasto- ja ympäristöriskien olennaisuusarviota (materiality assessment).
Tapaus on kiinnostava, koska se osoittaa erittäin kirkkaasti: ilmasto- ja ympäristöriskit eivät ole pankeille ”nice-to-have”, vaan valvottu riskienhallinnan perusvaatimus ja vaatimuksen laiminlyönnistä seuraa konkreettinen sanktio.
Pankki ei voi jättää riskiä arvioimatta, vaikka kestävyysraportointi keveni
Pankin näkökulmasta luotto on riskipäätös. Yrityksen hakiessa rahoitusta, pankki arvioi todennäköisyyksiä ja seurauksia: mikä on riski, että takaisinmaksu vaarantuu, ja kuinka iso vahinko siitä voi syntyä? Tässä ilmasto- ja ympäristöriskit ovat tulleet jäädäkseen kahdesta syystä:
1. Fyysiset riskit (esim. sään ääri-ilmiöt, tulvat, kuumuus, kuivuus) voivat vaikuttaa tuotantoon, toimituskykyyn, vakuutettavuuteen ja omaisuuden arvoon.
2. Siirtymäriskit (esim. regulaation kiristyminen, energiamarkkinan muutokset, asiakkaiden vaatimukset) voivat muuttaa yritysten kustannusrakennetta ja kilpailuasetelmaa nopeasti.
Kun EKP:n pankkivalvonta edellyttää pankeilta järjestelmällistä ilmasto- ja ympäristöriskien tunnistamista ja arviointia, pankit eivät voi ratkaista ongelmaa toteamalla: ”yritykset raportoivat nyt vähemmän, joten emme huomioi tätä.” Crédit Agricole -tapauksessa EKP kuvaa nimenomaan eskalaatiopolun: odotuksista ja ohjeistuksesta siirryttiin sitoviin päätöksiin ja lopulta uhkasakkomaksuihin.
Mitä tapahtuu, kun dataa on vähemmän? Epävarmuus kasvaa ja se näkyy rahoitusehdoissa
Pankille pahinta ei yleensä ole ”huono uutinen”, vaan ”epäselvä uutinen”. Jos yritys pystyy kertomaan uskottavasti olennaisimmat kestävyysriskinsä, -vaikutuksensa ja toimenpiteensä, pankki voi mallintaa ja hinnoitella riskin. Mutta jos tieto on ohutta, ristiriitaista tai ei vertaudu toimialaan, pankin on toimittava varovaisuusperiaatteella.
Tyypillisesti tämä näkyy yritykselle näin:
• Marginaali / kokonaiskustannus nousee. Kun riskin arviointi on epävarmaa, riskipreemio kasvaa.
• Kovenantit tiukentuvat. Pankki pienentää riskiään esimerkiksi rajoittamalla velkaantumista, investointeja tai osingonjakoa.
• Vakuusvaatimus kasvaa. Epävarma riski kompensoidaan vakuuksilla.
• Prosessi pitenee. Pankki pyytää lisäselvityksiä, tekee tarkempaa due diligence -työtä ja käyttää enemmän aikaa.
• Rahoituksen saatavuus voi heiketä. Erityisesti, jos toimiala on muutenkin tarkkailussa (energiaintensiivinen tuotanto, rakentaminen, logistiikka, kiinteistöt) niin pankki joutuu tekemään konservatiivisia oletuksia.
Oleellista on, että kevennetty kestävyysraportointivelvollisuus ei vähennäkään raportoitavia asioita, vaan se siirtää ne rahoitusneuvotteluun. Silloin kysymykset eivät tule enää raportointistandardista, vaan luottokomiteasta.
Kun suunnittelet seuraavaa raporttia, muista rahoittajasi tarpeet. Ota yhteyttä, ja tehdään riskienhallinnasta erinomaista raportointia.
