Kun järjestäytymisaste laskee
Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n väistyvä toimitusjohtaja Jyrki Häkämies esitti Helsingin Sanomissa (27.04.2026) työajan pidentämistä arkipyhien poistamisella. EK:n tavoitteena on joko muuttaa arkipyhät palkattomiksi tai siirtää ne viikonlopulle, jolloin vaikutus olisi pitkälti sama: työajan pidentäminen ilman palkanmaksua.
Lisää työtä, mutta ei lisää palkkaa
Kaikkiaan vuodessa voi olla maksimissaan 10 arkipyhää, jolloin puhumme n. 80 työtunnista. Tämä tarkoittaa, että EK:n tavoitteena on pidentää työvuotta jopa kahdella viikolla. Helatorstain ja helluntain muuttaminen työpäiviksi ovat olleet ns. alkupaloina EK:n listalla. Jos kaikki arkipyhät siirtyvät esim. viikonlopuille, niin kyseessä on valtava tulonsiirto palkansaajilta työnantajille. Palkansaajien tulot eivät varsinaisesti laskisi, mutta työaika pitenisi maksimissaan n. 80 tuntia, josta ei saisi palkkaa.
Hallitus voi poistaa arkipyhät, jos niitä ei ole määritelty työ- ja virkaehtosopimuksissa
Järjestäytymisaste oli korkeimmillaan 1980-luvulla, mutta sen jälkeen se on ollut pitkässä laskussa alaspäin. Yhä vain laskeva järjestäytymisaste tulee merkitsemään monilla aloilla, että EK:n tavoite palkattomista arkipyhistä tulee pala palalta realisoitumaan. Vain ne alat, joilla järjestäytymisaste pysyy vahvana, pystyvät työehtosopimusneuvotteluissa puolustamaan palkallisia arkipyhiä.
Alat, joiden neuvotteluvoima jää heikoksi, joutuvat tyytymään siihen, miten tulevat hallitukset tulevat käsittelemään arkipyhiä eduskunnassa. Esimakua olemme saaneet nykyhallituksen työelämäpäätöksistä.
Microlearning; jäsenhankinnan ja –pidon vahvistamisen keinona
Arkipyhien puolustaminen palkallisina vapaapäivinä on yksi tilaisuus kertoa omalle jäsenistölle ja potentiaalisille jäsenille, mitä merkitystä järjestäytymisellä on. Microlearning on tehokas keino: yksi viesti, yksi asia, yksi muutos kerralla. Oppimis- ja muutosprosessi onnistuu parhaiten, kun viestittävät asiat on pilkottu sopiviin annoksiin. Tällöin omaksuminen tapahtuu tehokkaasti. Yksi keskeinen tekijä microlearning-oppimisprosessissa on vapaaehtoisuus.
Koulu- ja opiskeluaikana meidän kaikkien oli ”puolipakko” opiskella, mutta työelämään siirtyneen henkilön ei ole mikään pakko perehtyä järjestäytymisen merkitykseen. Siksi onkin niin tärkeää viestiä järjestäytymisestä sopivissa annoksissa kiinnostavalla tavalla.
