Järjestäytymisaste on Suomessa tippunut alle 60 % ja näyttää jatkavan laskua edelleen. Pientä lohtua antaa se, että YTK:lla (Yleinen Työttömyyskassa) on tällä hetkellä vaikeuksia maksaa työttömyyskorvauksia. Tämä tuo juuri nyt jonkin verran uusia jäseniä ammattiliittoihin.
Tietoisuus ay-liikkeen merkityksestä on heikko
Suomessa on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä, mitkä kaikki edut tulevat ammattiliittojen solmimien työehtosopimusten (TES) kautta. Useita etuja kuvitellaan lainsäädännön tuomiksi. Yleisimpiä lienevät minimipalkat, palkallisen sairausloman sekä palkallisten lomien kesto. Kaikki TESsien tuomaa. Koska ihmisillä on puutteellinen ja vääristynyt kuva ammattiliittojen merkityksestä, niin jäsenyyden tärkeys ei hahmotu. Kun arvostusta ja merkitystä ei koeta, niin kiinnostus liittyä on matala.
Kylvämisen ja sadonkorjuun välillä menee aikaa
Olen ollut suunnittelemassa kymmenien ammattiliittojen kampanjoita ja yksi yleisimpiä puutteita on, että melkein kaikki kampanjat on kohdennettu niille, jotka ovat jo valmiita liittymään liittoon. Liian harvoin kampanjoidaan siitä, miten useammat henkilöt saadaan kiinnostumaan jäsenyydestä ja ymmärtämään jäsenyyden merkitys. Monesti unohdetaan, että korkean sidonnaisuuden päätöksissä prosessi on lähes poikkeuksetta vaiheittainen ja aikaa vievä ja välinpitämätöntä tai negatiivista asennetta ei hetkessä muuteta.
Pienet budjetit
Muutaman vuoden välein keskusjärjestöjen tekemät kampanjat, joiden mediabudjetit liikkuvat arviolta noin ½ miljoonan euron luokassa ovat ikävä kyllä liian pieniä. On kovin optimistista, jos tällaisilla panoksilla odotetaan kansalaisten tietämyksen ammattiliittojen merkityksestä nousevan. Suuruusluokan pitäisi olla 10-kertainen ja tuo summa pitäisi satsata joka vuosi, jotta saataisiin aikaan näkyviä tuloksia.
Ulkopuolelta ei tule apua
Välillä näkee ehdotuksia, että koulujen yhteiskuntaopin tunneilla pitäisi saada niin paljon opetusta ammattiliitoista, että kaikille nuorille olisi selvää, miksi kannattaa liittyä liittoon. Ikävä kyllä 15-vuotiaan maailmassa ammattilitot eivät kiinnosta ja matkaa työelämän arkeen on vielä useita vuosia. Onkin varmaa, ettei mikään toinen taho ota hoitaakseen suomalaisten valistamista järjestäytymisen ja työehtosopimusten merkityksestä.
Ainoa ratkaisu jäsenkadon kääntämiseen on, että ammattiliitot itse tarttuvat asiaan paljon voimakkaammin ja toteuttavat viestinnän kampanjoita, joilla ihmisten ymmärrystä ammattiliittojen merkityksestä parannetaan. Vasta tämän jälkeen kiinnostus jäsenyyttä kohtaan nousee niin, että tulevaisuuden jäsenhankintakampanjat kantavat kunnolla hedelmää.
