Keskeisin seikka keikahduspisteessä on peruuttamattomuus: hetki, jonka jälkeen jokin ilmaston lämpenemiseen liittyvä prosessi on pysäyttämätön. Tutkijoiden mukaan keikahduspisteiden ylittäminen voi johtaa ketjureaktioihin, jotka uhkaavat sivilisaatiota.
Kasvihuonekierre on lähtenyt jo liikkeelle
Ilmaston lämpeneminen on jo aiheuttanut pohjoisen merijään merkittävää sulamista. Tumma vesi imee itseensä enemmän auringon lämpöä kuin valkoinen lumi- ja jääpeite, jotka heijastivat auringon säteet takaisin.
Pohjoisten alueiden lämpenemisen vaikutukset näkyvät myös Siperian ikiroudassa, joka sulaa. Näin siihen varastoitunut metaani vapautuu. Esimerkkinä ovat mm. metaaniräjähdykset, jotka ovat synnyttäneet isoja kraattereita Siperian maaperään. Merien lämpeneminen sulattaa pohjassa olevia metaaniklatraatteja, jolloin niistä vapautuu lisää metaania ilmakehään. Asiaa pahentaa se, että metaani on voimakkuudeltaan monikymmenkertainen kasvihuonekaasu verrattuna hiilidioksidiin.
Valtameret ovat imeneet suunnattomasti hiilidioksidia
Tutkijoiden synkimmät ennusteet liittyvät siihen, että valtamerien kysy sitoa hiilidioksidia on hidastunut. Jos sidonta heikkenee merkittävästi, niin keikahduspiste ylittyy, jonka jälkeen paluuta nykyiseen ei ole. Koko ekosysteemi alkaa hakea uutta tasapainoa, jolloin maapallon elinolosuhteen muuttuvat suurelta osin elinkelvottomiksi ihmiselle. Tutkijoiden arvion mukaan muutos uuteen ”tasapainoon” kestäisi muutamia satoja vuosia. Voi vain kuvitella minkälaisten kriisien läpi ihmiskunta kulkisi noiden vuosien aikana ja mille tasolle populaatio lopulta asettuisi. Mikä olisi planeetan uusi kantokyky? Paluu nykyisen kaltaiseen ekosysteemiin ja vehreään, vihreään planeettaan kestäisi arvioiden mukaan kymmeniä tuhansia vuosia.
