Pari vuotta sitten muutamat eurooppalaiset poliitikot ehdottivat Pohjois-Afrikkaan perustettavia pakolaisleirien ketjua, johon kanavoitaisiin Eurooppaan pyrkivät pakolaiset. Useat Pohjois-Afrikan valtiot kieltäytyivät välittömästi kaavaillusta ratkaisusta. Tällä hetkellä Kreikan saaristossa on nähtävissä, miten ongelma on jäätynyt paikalleen ja leireistä on muodostunut pikemminkin pitkäaikaisratkaisu kuin väliaikainen.
Leirien olot
Täyteen ahdettujen pakolaisleirien olot ovat kurjat ja koronaviruksen levitessä onkin odotettavissa paljon kuolemantapauksia. Kun koronaepidemia on ohi, niin vastuullisten etsiminen alkaa. EU syyttää Kreikkaa laiminlyönneistä ja Kreikka EU:ta taakanjaon puutteesta. Sama ”näytelmä” lienee tulevaisuudessa edessä, vaikka leirit sijaitsisivat EU:n rajojen ulkopuolella.
Ilmastonmuutos lisää pakolaisuutta
Lähi-idän alue ja Pohjois-Afrikka tulevat kärsimään hyvin voimakkaasti ilmastomuutoksen aiheuttamasta kuivuuden lisääntymisestä. Samaan aikaan väestön kasvu on alueella voimakasta ja suuri osa nuorista on vailla työtä ja tulevaisuutta. Kun tähän ”keitokseen” lisätään vielä satotuottojen lasku ja elintarviketuotannon pieneneminen ja ruuan hintojen nouse, niin pommi on viritetty.
Koronavirus sulki rajat, huomenna sen tekee pakolaisuus?
Eri puolilla Eurooppaa on ollut nähtävissä poliittisen ilmapiirin muutos, joka johtaa siihen, että Eurooppa todennäköisesti sulkee rajansa tiukasti kiinni kasvavalta muuttoaallolta. Samaan aikaan Pohjois-Afrikassa ruokamellakoiden todennäköisyys kasvaa ja valtioiden syöksy hallitsemattomaan tilaan on yhä lähempänä.
Kun tähän yhtälöön lisätään Euroopan tarjoama ehdollinen ruoka-apu, niin ei ole suinkaan poissuljettua se, ettemme näkisi Pohjois-Afrikkaan syntyvää pakolaisleirien saaristoa. Surullisinta on se, että ilmastonmuutoksen sysäämä kuivuus tulee pahenemaan, joten pahin on vielä edessä. Pakolaisuutta ei pystytä ratkaisemaan, puuttumatta juurisyihin, ilmastonmuutokseen, köyhyyteen ja koulutuksen puutteeseen.
