Julkisissa kilpailutuksissa näkyy vastuullisuuden merkityksen kasvu. Hinta-laatusuhteen vertailuperusteet voivat liittyä laadullisiin, yhteiskunnallisiin, ympäristö- tai sosiaalisiin näkökohtiin tai innovatiivisiin ominaisuuksiin. Myös ulkoiset ympäristövaikutukset, esim. tavarassa käytettyjen raaka-aineiden hankkimisesta aiheutuvat saasteet tai tuotteen valmistuksen aiheuttama ympäristön pilaantuminen voivat olla kilpailutuksen perusteita, kunhan ovat rahallisesti mitattavissa. Hankintayksikkö voi myös vaatia tiettyä merkkiä (esim. ympäristöystävällisyyttä kuvaavat EU-kukka ja pohjoismainen Joutsenmerkki) näytöksi siitä, että hankinnan kohde vastaa vaadittuja ympäristö-, sosiaalisia tai muita ominaisuuksia.
Rakennusalan yritysten oma markkinointiviestintä on tässä kohdin ratkaisevassa roolissa. Kun vastuullisuus ja sen teemat näkyvät yhtiön omassa viestinnässä, sen mahdollisuudet päästä mukaan kilpailutuksiin nousevat merkittävästi. Tällä hetkellä rakennusalalla vastuullisuuden käyttö markkinoinnissa on vielä vähäistä, vaikka varmastikin jokaisella yrityksellä on jo nyt liiketoiminnassaan seikkoja, joita voitaisiin kommunikoida vastuullisuuden ”sateenvarjon” alla. Ensimmäiset vievät aina ne parhaimmat madot, joten aktivoitumisen aika on nyt.
Kuntien kilpailutuksissa vastuullisuus näkyy jo.
Vantaan kaupunki on ryhtynyt käyttämään osassa rakentamisen kilpailutuksissa pisteytysjärjestelmää, jossa tarjoajan kokonaistaloudellista suoritusta tarkastellaan ympäristö- ja sosiaalisen vastuun kautta. Näin hinnan merkitys vähenee kaupungin pyrkiessä rakentamaan kestävämpää ja yhteiskunnallisesti toimivampaa kaupunkia. Osaavalle yritykselle tämä on erinomainen uutinen.
Ympäristöministeriö: rakennettu ympäristö kestäväksi
Poliittisesta ohjauksesta esimerkkinä on ympäristöministeriön loppusyksystä 2018 julkaisema tulevaisuuskatsaus ”Kestävää elinympäristöä rakentamassa 2030”, jossa ministeriö linjaa kestävämpää tulevaisuutta. Katsaus on pohjapaperina myös uudistuvassa maankäyttö- ja rakennuslaissa, jossa tullaan ottamaan kantaa vähähiilisemmän ja kestävämmän rakentamisen kehittämiseen. Samoin jo vuonna 2017 ympäristöministeriön julkistama vähähiilisen rakentamisen tiekartta toimii selkeänä suunnannäyttäjänä lähitulevaisuuden rakentamiselle.
Käytännön esimerkkinä ministeriössä on valmisteilla rakentamista koskeva ”hiilijalanjälkirima”, jossa rakentamiselle asetetaan päästölaskennassa korkeampi raja-arvo kuin päästökaupan pörssihinta. Tämä tulee vaikuttamaan rakennusalan ympäristölainsäätelyyn: erityisesti valmisteilla oleva maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL) tulee asiaan ottamaan kantaa.
Suomi on jo kansainvälisten ilmastosopimusten ja EU:n kautta sitoutunut merkittäviin kasvihuonekaasupäästövähennyksiin. Suomen tavoitteena on olla johtava kiertotalousmaa vuonna 2025 ja hiilineutraali vuonna 2045. Kun rakentaminen ja rakennukset tuottavat kolmanneksen Suomen hiilidioksidipäästöistä, niin on ymmärrettävää, että muutoksen tarve rakennetussa ympäristössä on kova.
